keskiviikko 28. syyskuuta 2016

16.-18.7 Trollhättanissa

Lauantaiaamuna

 kävimme ihmettelemään, mistä saataisiin eilen rikkoutuneen kaasuvaijerin tilalle uusi. Kävimme turisti-infossa kyselemässä, ei apua. Googlasimme monin eri hakusanoin kaasuvaijeria, ei tulosta tällä paikkakunnalla. Lopulta Kapu alkoi soittelemaan melkein umpimähkää paikkakunnan koneliikeisiin. Jostain numerosta kehoitettiin soittamaan sellaiseen liikkeeseen, jonne jo oli soiteltu, vaan ei saatu yhteyttä. Niinpä Kapu soitti vielä kerran, antoi puhelimen soida pitkään ja sulki sen sitten pettyneenä, kun kukaan ei vastannut. Hetken päästä Kapun puhelin soi ja siellä oli äskeisen liikkeen omistaja. Liike oli jo näin iltapäivällä suljettu, vaan kuultuaan tarpeemme lupasi omistaja tuoda puuttuvan kaasuvaijerin meille rantaan. Puolen tunnin kuluttua Kapu sai vaijeripaketin, ihan ilman kuljetuskustannuksia, ja pääsi asentamaan vaijerin paikoilleen. Uskomattoman hyvää palvelua!  Päivä pelastettu, ei tarvinnut maanantaina matkustaa bussilla takaisin Göteborgiin, josta se osa olisi sitten kyllä löytynyt.

Patsaspuistossa oli muistutus Saabin menestyksen ajoista ja sen merkityksestä kaupungille.

Sunnuntaina, 

kun ei enää ollut huolta veneen korjauksesta, päätimme lähteä katsomaan Falles Dagar -juhlintaa. Luvassa olisi koskinäytös puolen päivän maissa, ja sitä ennen ennätimme käydä kirkossa. Paikkakunnan uusgoottilainen kirkko on vihitty v. 1862. Siellä oli ilmeisesti myöhemmin iltapäivällä vihkiäiset, koska kirkko oli koristeltu kauniista. Kuvausten lomassa kävin kirkkokahvilla ja vein suussasulavaa leivonnaista Kapullekin maistiaisiksi, kun hän ei kahvitarjoiluun ottanut osaa.
Trollhättanin kirkko mäella Göta-joen partaalla.



Kirkkokahvien jälkeen oli jo aika kiiruhtaa sillalle, josta näkisi hyvin veden tulon voimalaitoksen padoista uomaansa. Väkeä oli paikalla paljon, vaikka tätä veden laskua oli näytetty jo lauantaina kuusi kertaa ja tänäänkin olisi vielä 5 näytöstä. Ja kyllä se teki vaikutuksen, tuo valtava vesimäärä, joka ei onneksi kuitenkaan tyhjentänyt Göta-jokea eikä Vänern-järveä...






Kerrothan, jos tuo video ei toimi, kiitos...
Tässä linkki YouTubeen, jos tuo ei toimi 

Jatkoimme matkaa joen alajuoksulle, kävimme katsastamassa kaikki 4 uusinta ja monta vanhaa sulkua. Kuvasta näkyy, missä vanhemmat sulut ovat sijainneet, kun nykyiset ovat kohdassa C.



Kierroksella ennen veneelle palaamista katselimme lasten onkitapahtumaa, keräsimme maistelumansikat ja -vadelmat, ihailimme puistojumppaajia, liki väsyimme pitkään reittiin ja nautimme mukavasta päivästä. 






Maanantaina 

levättiin eilisen pitkän, liki 7 km, lenkin jälkeen. Kävimme kuitenkin kaupungin keskustassa kaupoilla, ja nyt ilman kameraa. Huomenna jatkamme matkaa kohti Vänern-järveä.

torstai 1. syyskuuta 2016

14.- 15.7. matkailua makeassa vedessä

14.7. torstai

Göteborgissa viivyimme 2 yötä ja lähdimme torstaina aamusta ajamaan pitkin Göta-jokea kohti pohjoista. Olimme siis makeassa vedessä, ja olisimme siihen asti, kunnes pääsisimme Itämerelle Göta-kanaalin loputtua. Alkumatkalta ei ole kuvia julkaistavaksi, kun kamerat eivät oikein toimineet ja mahdolliset kuvat ovat toimimattomilla korteilla.

Göta-joki yhdistää Vänern-järven  Kattegattiin. Trollhättan-kanaali mahdollistaa joen kulkemisen, vaikka korkeuseroa on 44 m. Kanaali on 88 km pitkä ja siitä on kaivettua 10 km, loput luonnollista Göta-jokea. Matkalla ohitetaan 12 siltaa, joista vain 3 on tarpeeksi korkeita, ettei niitä tarvitse avata. Matkalla joudutaan suluttamaan 6 kertaa, ensimmäinen, Ström-sulku, on Lilla Edetissä.  Neljä seuraavaa sulkua ovat Trollhättanissa ja viimeinen ennen Vänersborgia,  nimeltään Brinkebergskulle. Sulut ovat vanhoja, vaan nykyään modernisoituja. Niissä on esim. kaksinkertainen pohja, joten vesi virtaa tasaisesti koko sulun matkan, eikä sen enempää täytössä kuin tyhjennyksessäkään synny suuria pyörteitä.

Ennen ensimmäiseen sulkuun tuloamme jouduiime odottelemaan kolmen sillan avausta; odotusajat olivat kohtalaiset. Ensimmäinen sulku oli Strömin sulku, Lilla Edetissä, korkeus 6 metriä. Sulutuksessa ei ollut vaikeuksia...

Ensimmäinen yö vietettiin Strömin sulun takana olevassa "marinassa", jossa ei ollut mitään palveluita, ei onneksi satamamaksuakaan. Marinan vessatkin olivat suljettuina ilkivallan takia. Emme käyneet Lilla Edetin kaupassa, vaikka kaupunki ei kovin kaukana ollutkaan. Samassa marinassa oli muutamia veneitä, joita olimme nähneet aiemminkin. Päivän motorointimatka oli 33 mailia ja aikaa siihen kului 8 tuntia.

Lilla Edetissä oli rauhallinen yöpymispaikka...

15.7. Perjantai

Aamusta taas liikenteeseen, vaikka muutama muu vene ennätti lähteä jo ennen meitä. Seuraavassa sulussa olisimme kuitenkin yhtä aikaa, joten ei hätää.

Moottorivene nousee Strömin sulussa ylös. Olimme juuri lähteneet tuosta vasemmalta marinasta...
Kaksi tuntia ajettuamme saavuimme Trolhättanin ensimmäiselle sululle. Jouduimme siinä vasemmalle, sille huonommalle puolelle, kuten edelliselläkin matkalla, vuonna 2007. Vaan onnistuimme pitämään veneen sulun loppupään sileällä seinämäosuudella ja kiipesimme 8 metriä ylös.



Seuraavassa sulussa oli monta venettä tulossa alaspäin. ja syntyi aikamoinen ruuhkä, kun  kaikki vaihdoimme paikkaa, vaan selvittiin siitäkin vaurioitta.



Kolmannen sulun jälkeen ajoimme pienen "järven" läpi ennen kuin pääsimme viimeiseen sulkuun.

A on vanhin osa, vuodelta 1800, B valmistui v. 1844 ja nykyinen reitti on oikealla tuo C, v.1916...
Tuo kuva on esitteestä, joka on tarkoitettu kanaalia kulkeville pienveneille.

Ylimmässä eli neljännessä sulussa meiltä perittiin sulutusmaksu, joka maksettiin luottokortilla henkilön kiertäessa veneeltä toiselle. 1000 SEK oli maksu, jonka pyöristimme mielessämme vastaamaan 110 Euroa. Olimme nousseet näissä neljässä sulussa yhteensä 32 metriä ylös, joten aikamoinen koski täytyy tässä joessa olla jossain.






Sulutuksen jälkeen motoroimme vielä puolisen tuntia, ennen kuin pääsimme kääntymään Trollhättanin keskustassa olevaan Spikön marinaan.

Ja 10 metriä ennen laituria lakkasi kaasukahva tottelemasta, kone ei siis ottanut kierroksia. Veneellä oli onneksi sen verran vauhtia, että Kapu sai sen ohjattua oikeaan rakoseen ja sai poijuhaan paikoilleen. Minä pääsin rantaan ja saimme veneen kiinnitettyä.

Melkein koko matkan oli sataa tihuuttanut, vaan nyt rantauduttuamme aurinko onneksi näyttäytyi.


Laitoimme veneeseen pressun istuinlaatikon suojaksi ja Kapu alkoi ihmettelemään, mitä oli tapahtunut ja purkamaan laitteistoa. Minä lähdin sillä aikaa kiertelemään joen rantoja ja etsimään matkailutoimistoa.


Sadekatoksen suojissa on hyvä korjailla moottoria...

Kävin Trollhättanin keskustassa käsityöläisnäyttelyssä kahvilla ja ihailin mm. taidokkaita puutöitä.





Turisti-infossa sain kuullä, että kaupungissa on nyt viikonloppuna Fallen dagar, putouspäivät. Se on Ruotsin vanhin kaupounkifestivaali. Sinne siis huomenna ja sunnuntaina ihmettelemään...