24.6. Perjantai, juhannusaatto Ruotsissakin
Kymmeneltä vasta irrottauduimme Göteborgin Långedragin
laiturista ja suunnistimme Ruotsin länsirannikon pohjoisosan saaristoon. Matka
kulki, koneistaen tietenkin, saaristoreittiä ja monta mielenkiintoista pikku
kylää ja satamaa tuli kuvailtua.
Päiväpalan aikaan ruokimme ampiaista
hunajalla. Se pysyi kauan paikoillaan, joten sain siitä monta melkein onnistunutta
kuvaa.
Sen verran reitti kävi avoimellakin merellä, että näimme usvan
keskeltä muutamia valtamerilaivoja matkalla etelään.
Ennen määränpäätämme, Mollösundia, oli meressä oleva kari
merkitty mielenkiintoisesti. Ihmettelimme ensin, kun keskellä salmea oli
olevinaan taulunäyttely, vaan taulu osoittautui meripelastajien varoitukseksi
vedenalaisesta karista.
Perillä Mollösundin marinassa olimme jo kolmen maissa.
Jouduimme kiinnittymään melko kauas satamakonttorista, koska satama alkoi jo
olla täysi juhannusaaton viettäjiä.
Nuolen suunnassa nurkan takana oln Gästhamnskontor... |
Ennätimme hyvin kierrokselle tähän
viehättävän tuntuiseen satamakylään. Kiersimme taas kirkon (ulkoa) ja täällä olevan näköalavuoren sekä hautausmaan.
Kylässä on taiteilijoitakin... |
Maisemaa näköalavuorelta Mollösundista |
25.6 Lauantai, juhannuspäivä
Jätimme Mollösundin, kun olimme ensin
käyneet kaupassa, joka avautui kymmeneltä. Matkalla pohjoiseen oli taas mielenkiintoisia maisemia, joista kuvasin.
Seuraava määränpäämme olisi Smögen,
jota Gästhamnsguiden-lehdessä oli mainostettu ”med service utanför det
vanliga”. Saavuimme marinaan mielestämme hyvissä ajoin, puoli kolmen maissa,
vaan ihan joka paikka oli täynnä veneitä. Muutama vapaan oloinen paikka oli
merkitty ”dockspot”-kyltillä, joten ne oli varattu netissä etukäteen. Ja ne
kyllä pian täyttyivätkin.
Me olimme aika onnettomia tuollaisen tilanteen edessä. Sitten kun
hiljalleen ajelimme lahtea eteenpäin, huomasimme vasemmalla rannalla muutaman
laituripaikan vapaana. Otimme kiinni keula rantaan, ja pian saimme kuulla
naapuriin kiinnittäytyneeltä veneilijältä, että olimme jonkun kalastajan
venepaikalla. Kertoja ei tiennyt, koska kalastusvene tulisi takaisin. Kytkimme
maasähkön ja jäimme ihmettelemään marinan touhuja. Smögenin mainostetussa
vierasvenesatamassa oli mieletön kalabaliikki. Musiikki soi monesta veneestä
täysillä ja jossain taisi soittaa joku orkesterikin, jonka musiikki kuitenkin
hukkui yleiseen älämölöön. Siis kerta kaikkiaan kauhea paikka selvin päin
oleville aikuisille.
Meillä ei siis ollut muita mukavuuksia kuin sähkö, vaan
silti piti maksaa 300 SEK laiturimaksua. Sen meiltä kävi keräämässä samainen
mies, joka joitain tunteja aiemmin oli viereemme rantautunut; ilmeisesti
viereisen talon asukas…
Tässä laiturissa ei ollut vierasvenepaikkoja... |