24.-25.6. Juhannusta viettämässä,

taikka sitten ei...

24.6. Perjantai, juhannusaatto Ruotsissakin

Kymmeneltä vasta irrottauduimme Göteborgin Långedragin laiturista ja suunnistimme Ruotsin länsirannikon pohjoisosan saaristoon. Matka kulki, koneistaen tietenkin, saaristoreittiä ja monta mielenkiintoista pikku kylää ja satamaa tuli kuvailtua. 

Päiväpalan aikaan ruokimme ampiaista hunajalla. Se pysyi kauan paikoillaan, joten sain siitä monta melkein onnistunutta kuvaa.

Sen verran reitti kävi avoimellakin merellä, että näimme usvan keskeltä muutamia valtamerilaivoja matkalla etelään.

Ennen määränpäätämme, Mollösundia, oli meressä oleva kari merkitty mielenkiintoisesti. Ihmettelimme ensin, kun keskellä salmea oli olevinaan taulunäyttely, vaan taulu osoittautui meripelastajien varoitukseksi vedenalaisesta karista. 

Perillä Mollösundin marinassa olimme jo kolmen maissa. Jouduimme kiinnittymään melko kauas satamakonttorista, koska satama alkoi jo olla täysi juhannusaaton viettäjiä.

Nuolen suunnassa nurkan takana oln Gästhamnskontor...

Ennätimme hyvin kierrokselle tähän viehättävän tuntuiseen satamakylään. Kiersimme taas kirkon (ulkoa) ja täällä olevan näköalavuoren sekä hautausmaan.

Kylässä on taiteilijoitakin...

Maisemaa näköalavuorelta Mollösundista

Me kävimme ruokailun ja muiden iltatoimien jälkeen nukkumaan, vaikka monessa muussa veneessä vietettiin ilmeisen mukavaa iltaa…

25.6 Lauantai, juhannuspäivä

Jätimme Mollösundin, kun olimme ensin käyneet kaupassa, joka avautui kymmeneltä. Matkalla pohjoiseen oli taas mielenkiintoisia maisemia, joista kuvasin. 

Seuraava määränpäämme olisi Smögen, jota Gästhamnsguiden-lehdessä oli mainostettu ”med service utanför det vanliga”. Saavuimme marinaan mielestämme hyvissä ajoin, puoli kolmen maissa, vaan ihan joka paikka oli täynnä veneitä. Muutama vapaan oloinen paikka oli merkitty ”dockspot”-kyltillä, joten ne oli varattu netissä etukäteen. Ja ne kyllä pian täyttyivätkin.

Me olimme aika onnettomia tuollaisen tilanteen edessä. Sitten kun hiljalleen ajelimme lahtea eteenpäin, huomasimme vasemmalla rannalla muutaman laituripaikan vapaana. Otimme kiinni keula rantaan, ja pian saimme kuulla naapuriin kiinnittäytyneeltä veneilijältä, että olimme jonkun kalastajan venepaikalla. Kertoja ei tiennyt, koska kalastusvene tulisi takaisin. Kytkimme maasähkön ja jäimme ihmettelemään marinan touhuja. Smögenin mainostetussa vierasvenesatamassa oli mieletön kalabaliikki. Musiikki soi monesta veneestä täysillä ja jossain taisi soittaa joku orkesterikin, jonka musiikki kuitenkin hukkui yleiseen älämölöön. Siis kerta kaikkiaan kauhea paikka selvin päin oleville aikuisille.

Meillä ei siis ollut muita mukavuuksia kuin sähkö, vaan silti piti maksaa 300 SEK laiturimaksua. Sen meiltä kävi keräämässä samainen mies, joka joitain tunteja aiemmin oli viereemme rantautunut; ilmeisesti viereisen talon asukas…

Kaupunki/kylä vaikutti ihan viehättävältä, vaan meidän puoleltamme lahtea olisi ollut sen verran pitkä kävelymatka sinne kirkon puolelle, että tyydyimme kohtaloomme, ja väsyneitä kun olimme, saimme jotenkuten nukuttuakin nuorison juhliessa juhannusta. 

Tässä laiturissa ei ollut vierasvenepaikkoja...