6.-12.7. Oslosta Göteborgiin

6.7. Keskiviikko Horten

Oslon ja Aker Marinan jätimme taaksemme kymmenen maissa aamulla ja suuntasimme nyt tulojälkiä etelään pitkin Oslo-vuonoa.

 Emme nyt kuitenkaan rantautuneet vuonon itärannan Mossiin, vaan vuonon länsirannalla olevaan Horteniin, jonne sieltä Mossista on vilkas lauttayhteys. Sen verran meni suunnistus pieleen, että käännyimme ensimmäisestä aukosta satamaan, vaikka se varsinainen vierasvenesatama olisi ollut vasta seuraavassa sisään menossa. No, ei huolta; saimme täältäkin ihan hyvän puomipaikan ja paikalla oli yövalvontaa tekevä nuori mies, joka otti meiltä maksun ja neuvoi tien läheiseen kauppaan ja huoltoasemalle. Hän antoi myös avaimen klubirakennukseen, jonne menimmekin illemmalla suihkuun.

 Ehkä ensi kerralla osaisin lukea merikorttia niin paljon, että löytäisimme satamaan oikeasta aukosta. Nyt eivät ainakaan Moss-Horten –lautat häirinneet meitä; toisin olisi saattanut olla varsinaisessa vierasvenesatamassa.

7.7. Torstai Strömstad

Aamusta lähdimme Hortenista mukavaan aurinkoiseen säähän kohti etelää ja Ruotsin rannikkoa.

Kuuden tunnin ja 39 mailin, osin jopa purjehditun matkan jälkeen saavuimme taas Strömstadiin. Kun paikka oli jo edellisellä kerralla katsastettu, niin meidän ei tarvinnut muuta kiertää kaupunkia, kuin käydä ostamassa iltaruuaksi yksi pitsa. Ja sitten tyytyväisinä nukkumaan.

8.7. Perjantai Fjällbecka

Nytkin meillä oli edessämme kuuden tunnin ajo, vaan maileja ei ollut läheskään eilisen verran. Ajoimme nimittäin Strömstadista Fjällbackaan ulompaa reittiä ja se oli ehkä virhe. Siellä oli vastatuuli ja vasta-aallokko, ja ne verottivat matkanopeuttamme. Perillä emme mahtuneet normaaliin vierasvenesatamaan; nyt kun oli ruotsalaisten lomakuu ja paljon veneitä liikenteessä. Löysimme jonkun yksityisen, tyhjän venepaikan siltä niemeltä, jonne Hamnvärd oli meidät viimeksi opastanut saunaan. Kiinnityimme vaihteeksi perä laituriin, joten oli helppo kulkea laiturille.

 Ei sitä saunaa kylläkään löytynyt, niemellä oli retkeilymaja ja vuokramökkejä. Kävimme taas mäen päällä kaupassa, joten iltalenkki täytti hyvinkin päivän liikuntatarpeen.

9.7. Lauantai Kungshamn

Fjällbeckasta lähdimme matkaan jo ennen yhdeksää kohti Smögenin ”naapurissa” olevaa Kungshamnia. Matkaa kertyi vain 20 mailia, johon kului 3,5 tuntia aikaa. Ja liki koko matka vasta-aallokkoon. Täälläkin menimme ensin väärään paikkaan; vaan kun huomasimme erheemme, saimme veneen siirrettyä sivukiinnitykseen oikean vierasvenesataman laituriin. Taisimmekin saada liki viimosen vapaan paikan, joten onneksi oltiin jo heti puolen päivän maissa satamassa.

Taustan silta vie Smögeniin...

Kahden samanlaisen rynkytyspäivän ansiosta Kapun selkä oli kipeytynyt. Lähdimme kuitenkin jaloittelemaan ja kiersimme pitkin rantaa rakennettua mukavaa laituria myöten muutaman sata metriä. Matkalla näin lapsia mielipuuhassaan: täällä länsirannikolla vierasvenesatamissa lapset harrastavat ravunpyyntiä. Pyykkipojalla sinisimpukan palanen siimaan kiinni ja veteen. Hetken kuluttua rapu ryömii ja tarttuu syöttiin. Siima ylös ja rapu ämpäriin veteen. Niitä rapuja ei syödä, vaan lasketaan pian takaisin veteen. Vesi oli niin kirkasta, että näkyvyyttä oli yli kahden metrin syvyyteen, joten oli mielenkiintoista seurata rapujen liikkeitä pohjalla. Kiva harrastus lapsille…

Rantalaituripolun loputtua kiipesimme jonkun hotellin pihalle ja siitä näköalakukkulalle kirkon viereen. Yritin ottaa pikkukamerallani videota ympäristöstä, vaan enpä onnistunut. Sain kuitenkin kuvan naurusuusta kivestä, joka siellä oli. Koulun pihan kautta kuljimme kirkolle, jonne pääsimme sisään. Siellä kuvasin puhelimella. Hautuumaan kautta palasimme veneelle ruoanlaittoon ja yöpuulle.

Kungshamnin kirkko ja vanha hautausmaa

10.7 Sunnuntai Mollösund

Nukuimme pitkään ja lähdimme Kungshamnista liikkeelle vasta yhdentoista aikaan. Neljän ja puolen tunnin vastaisen ja sateisen matkan jälkeen saavuimme Mollösundiin hieman liian myöhään, sillä kaikki varsinaiset vierasvenepaikat oli miehitetty. Pääsimme kuitenkin kiinnittäytymään tanskalaispoikien purkkarin viereen. Paikka oli semmoinen, että minun oli tosi vaikeaa päästä poikien veneen yli ja siitä maihin. Kapu ei tainnut käydä maissa ollenkaan, kipeän selkänsä takia.

Illan mittaa satama täyttyi niin, että tuskin ulosmenoaukkoa jäi, kun veneitä oli vierekkäin joka laiturissa, missä mahdollista.

Nuolen kohdalla pitäisi olla sataman sisäänajoaukko...

11.7. Maanantai Marstrand

Aamulla lähdimme liikkeelle heti, kun se oli mahdollista. Siis piti odottaa, kunnes muiden veneiden väki oli hereillä ja valmiina siirtelemään omia veneitään. Nyt emme ajaneetkaan pitkään, koska halusimme varmistaa kunnon laituripaikan. Niinpä jo heti puolenpäivän jälkeen pääsimme Marstrandin satamaan, joka alkoi silloinkin jo olla aika täysi. Paikka kuitenkin löytyi, jätimme veneen laituriin ja lähdimme kävelylle. Täällä oli kirkko auki, joten kävimme siellä kuvausreissulla. Onneksi se kirkko siis oli auki, kun mahdottoman kova vesisade yritti kastella meidät.

Marstrandin kirkko

Panoraama Marstrandin kirkosta

 Aurinko kuitenkin kuivasi sateen ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kävelimme saarella olevalle nähtävyydelle, linnoitukselle, vaan taas sade yllätti, joten pikaisesti puhelimella muutama kuva ja puun alle sadesuojaan.

Marstrandin linnoitukseen ei menty tämän pidemmälle...

Sateen jatkuessa sitten jatkoimme matkaa takaisin rantaan ja veneelle, jossa riitti kuivateltavaa…

12.7. tiistai, taas Göteborg

Aamulla lähdettyämme pääsimme näkemään Marstrandin linnoituksen koko komeudessaan...

Marstrandista oli vain pieni sisäväylän matka, 19 mailia, Göteborgiin. Maisemat olivat kauniit ja väylä paikoin tosi kapea, vaan eipähän päässyt eksymään...

Koko matkan oli sateista ja melko pian lähdön jälkeen Kapun selkä/oikea jalka sai krampin. Hän täytyi istuutua, ottaa pari pilleriä ja minä sain toipumisen ajan ohjastaa venettä.
Kapu kuitenkin sitten hoiti onnistuneesti niiden tabujen voimalla loppumatkan ajamisen minun navigoidessani kajuutassa Europe HD -ohjelmalla pillerilläni. Ihan loppumatkasta ennen Göteborgia meille tuli pieni erimielisyys suunnasta. Olin kajuutasta huudellut suuntia ja kääntymispisteitä, vaan Kapun mielestä hän ei missään tapauksessa voisi oikaista ”käskemääni” kivikkoon. Hän siis suunnisti merimerkkien mukaan; sinällään ihan viisasta. Kuitenkin perille päästyämme GKSS:n marinaan ja merikorttia katsellessaan hän ihmetteli, miksi emme olleet oikaisseet eräästä kohdasta. Yritin selittää, että siitähän olin häntä neuvonut menemään, vaan hän ei ollut ”totellut”. Ehkä kommunikoinnissa olisi ollut parantamisen varaa.

GKSS eli Göteborg Kungliga Segel Sälskap

Göteborgissa lähdimme kävellen samaan kauppaan, jossa olimme edelliselläkin kerralla käyneet, silloin siis keskustan ratikkareissulla. Kuitenkin jo kortteli ennen määränpäätä Kapu huomasi toisen kaupan, jonne tietenkin menimme, koska se oli aika paljon lähempänä. Minnekään muualle emme sitten lähteneetkään, vaan valmistauduimme aamuun ja jättämään meren sekä siirtymään makeille vesille.