10.6 Tanskan Samsössä

10.6. Perjantai

Oisko ollut pikkusen normaalia myöhemmin, kun irtauduttiin Frederician Lystbådehavnin laiturista ja suunnattiin koilliseen. kohti Samsön saarta. Ilma oli puolipilvinen ja kuvasin sataman suulla olevia merimerkkejä. Ne ovat mielestämme turhan huonosti erottuvia, tuommoinen harja ei oikein kauas näy.

Etelämerkin lähietäisyydeltä kyllä tunnistaa...

Vaan kauempaa merkkiä ei kunnolla erota, saati tunnista...

Puolenpäivän jälkeen pääsimme purjehtimaan, vaan myöhemmin tuuli tietenkin kääntyi taas vastaiseksi ja piti panna purjeet takaisin pakettiin. Neljän maissa vastatuuleen ryskyttäminen koneella sai veneen keulan aina välillä sukeltamaan aaltoon ja vettä lensi komeasti kannelle.

Kapu oli kysynyt aiemmin, oliko keulaluukku kiinni, ja minä oli käynyt varmistamassa, että oli se! Jossain vaiheessa huomasin, että kajuutassa oli märkää: vettä lattialla ja Kapun punkassa tavaroita märkänä. Luulimme ensin veden tulleen tuuletusreiästä, vaan kun menin sisälle, huomasin etukajuutassa olevan sitä märkää enemmänkin. Astuin keulan puolelle, ojensin käteni kohti keulaluukun kahvoja ja saman tien näin vettä tulevan sisälle pienestä luukun raosta. Ja se vesi tuli minun päälleni, sain suut ja silmät täyteen suolaista vettä, jota siis taisi tulla ainakin ämpärillinen, ennen kuin sain luukun suljettua kunnolla. Olinkin siis edellisellä tarkastuskäynnilläni avannut ne kahvat, enkä laittanut kiinni. Siinä sitten olin likomärkänä, enkä hetkeen saanut tehtyä muuta kuin haukottua henkeä ja kakisteltua sitä suolavettä. Vaan kyllä sitten nauru maittoi, vaikka pari patjaa oli märkänä ja pino puhtaita vaatteita suolavedestä kankeina. Jälkien siivoaminen jatkui vielä seuraavanakin päivän, siis enen kuin kaikki oli saatua kuivatettua. Ehkä vaatteet olisi pitänyt huuhdella makealla vedellä, vaan siihen emme ryhtyneet.

Pilssin pumppauksen jälkeen matka jatkui normaalista ja saavuimme Samsön Kolby Kås -marinaan illansuussa, hieman ennen seitsemää. Ripustelin märkiä vaatteita kuivumaan pitkin veneen kaiteita ja veneessä oli täysi lämpö päällä, jotta patjatkin kuivuisivat.

SeijMerin kaiteilla kuivumassa merivesikylvetettyjä vaatteita...

 Kolby Kås oli taas marina, jossa kinnittyminen maksettiin automaattiin. Vessojen ovat olivat auki, siis ilman koodia; suihkua varten sai vaihtaa kolikoita poletiksi, ja lähituottaja oli jättänyt myyntiin mansikoita, kurkkuja ja uusia perunoita. Kurkut olivat jo hieman pehmoisia, joten niitä en ostanut.

Laitoin 30 DKK kassalippaaseen ja otin tuokkosellisen mansikoita. Ne eivät olleet kovin makeaa lajiketta, joten Kapu ei niitä syönyt; putsasi sen sijaan ja laittoi kannellisessa rasiassa jääkaappiin. Kapulla on kielessään kipeitä kohtia, joten hän on välttänyt syömästä mitään hapanta tai kirpeää.

Satama oli rauhallinen, ilta tyyni ja auringonlasku näyttävä.

Kolby Kåsin muhkea aallonmurtaja...

Auringonlasku mereen Kolby Kåsissa