8.-9.6. Tanskassa...

8.6. Keskiviikko

Aamulla Aarön satamassa kävin ostamassa muutaman uunituoreen sämpylän matkaevääksi. Samalla kysäisin ravintolanpitäjältä, kunka saaren nimi lausutaan. Sehän kirjoitetaan kartoissa Årö ja mm. lautan kyljessä lukee selvästi Aarö. Miehen vastaus oli jotain, jossa tuon saaren nimen alkuosa kuulosti joltain kurkusta puhutulta ä:n, ö:n ja a:n välimuodolta. Oliskohan pitänyt opetella hieman tanskan kieltä menneenä talvenä...

Normaaliin aikaan jätimme tuon lauttasataman ja purjehdimme kohti Vähä-Beltin salmea. Monen mutkan ja muutamien vendojen jälkeen saimme näkyviin Vähä-Beltin vanhan sillan ja saman tien sen ja mutkan takana näkyi myös uusi silta.

Jatkoimme matkaa kohti Frederician kaupungin keskustassa olevaan Gl. Havn- eli vanhaa satamaa. Se oli öljysataman takana eräänlaisessa kaivetun näköisessä kanaalissa. Kiinnityimme sopivan näköiseen paikkaan ja viritimme sähköjohdon; vaan veneeseen ei tullut sähköä.

SeijMer Frederician Gl Havn'issa...

Kun rannalla ei missään näyttänyt olevan ohjeita  satamaksun maksamiseen, etsin netistä sataman tiedot. Siellä neuvottiin menemään  osoitteeseen Sönder Voldgade 10, jossa olisi kanavaprojektin toimisto. Löysimme helposti korttelin päässä olevaan toimiston, jossa kuitenkin todettiin meidän olevan väärässä paikassa. Rannassa olisi pieni kioski, jonne satamamaksu pitäisi maksaa. Olin pikkusen vihainen väärien nettitietojen takia, vaan yhteisymmärryksessä kuitenkin jätimme hienon toimiston. Satama-altaan toisella laidalla olikin pieni grilli-jäätelökioski, jonne menin jonottamaan vuoroani. Pöydän ääressä ollut mies kysyi asiaani ja kerrottuani haluavani maksaa "Harbor fee'n", huusi hän myyjätyttöä. Selitin nuorelle naiselle asiani uudestaan ja hän näytti hyvin hämmästyneeltä. Eikö hän puhunut englantia, ihmettelin, Kyllä hän ymmärtää englantia, vaan ei tiedä kysymästäni asiasta yhtään mitään. Siinä sitten mies ja neitonen soittelivat jonnekin ja liki varttitunnin odottelun jälkeen pyysivät minua mnaksamaan yli 230 kruunua. Nyt minä olin tosi hämmästynyt, sillä netissä oli kerrottu maksun olevan 40 DK ja pantti avainkortista 50 DK. Kun kysyin, mitä palveluita tuohon hintaan saisimme, selitti mies meidän saavan venepaikan; hän ei tiennyt sosiaalisista tiloista, tai ei ainakaan osannut neuvoa niiden saatavuutta. Kiitimme kauniisti ja kerroimme lähtevämme pois. Mies sanoi jonkun matkan päässä olevan toisen huvivenesataman, mutta tokko se olisi sen halvempi. Totesimme, ettei hinnalla juuri väliä, kunhan sillä saa kunnon palveluita.

Niinpä siirryimme mailin verran keskustasta etelämmäksi ja saimme hyvän paikan Fredericia Lystbådehavnin laiturista. Tämä on muutaman vuoden ikäinen suuri, moderni marina, jonne maksettiin luottokortilla automaattiin. Saimme satamakortin sosiaalisiin tiloihin ja merkin veneeseen kiinnitettäväksi. Kuittia en saanut, joten meiltä jäi ekan vuorokauden aikana wlan-netti käyttämättä. Sen koodi olisi nimittäin ollut siinä kuitissa ja tämän huomasimme vasta seuraavaa yöpymistä maksaessamme.

Supermarket löytyi vajaan kilometrin päästä etelään päin, poispäin keskustasta (kuvassa Local Mapin vasemmassa alakulmassa). Jouduimme "kiipeämään" mäkeä ensin ylös ja sitten laskeutumaan alas päästäksemme Netto-kauppaan, ja se tuntui minusta aika rankalta. En tiennyt Tanskassa olevan moista kukkulaa...

9.6. Torstaina 

vietettiin luppopäivää. Katsottiin kartalta kaupungin kolme kirkkoa ja reitti niihin, vaan ei sitten kuitenkaan saatu aikaseksi lähteä keskustaan. Vuodevaatteet olivat tuulettumassa ja pesin koneellisen pyykkiä. Teimme uuden mäkimatkan ja kävimme kaupassa, nyt ei kuitenkaan enää Netossa, kun alueella oli kaksi muutakin supermarkettia. Illalla suihkuteltiin hulppeissa sosiaalisissa tiloissa ja katseltiin optimistijollien harjoituspurjehdusta. Sitten käytiin nukkumaan, kun huomisen matkasuunnitelmat oli käyty läpi.