Saksasta Suomeen pohjoismaita kierrellen: 5.-7.6. Saksasta Tanskaan

siirryttiin jo heti sunnuntaina, kun lähdettiin Burgista vesille. Ilma oli aurinkoineen ja melko tyyni, joten motoroimalla edettiin. Suunnaksi otettiin Langelandin eteläpää, jossa on menosuunnassamme lähin venesatama, Bagenkop. Matkalla ylitimme Kieliin menevän laivaväylän ja hieman ihmettelimme horisontissa lähestyvää valtavaa, suuren näköistä valkeaa rakennelmaa. Se osoittautui kuitenkin vain laivaksi Kun ylitimme valtakunnan rajan, kävin minä vaihtamassa Saksan lipun Tanskan vierailulippuun. Oli siis niin hyvä keli, että Kapu uskalti laskea minut kannelle...

Suuri valkoinen rakennelma menossa Kieliin päin...

Tultiin jo Tanskan vesialueelle...

Bagenkop osoittautui suureksija vilkkaaksi huvivenesatamaksi, jossa satamamaksu hoidettiin automaattiin maksamalla. Kierrettiin lenkki kylällä ja katsastin kirkon sisältä kaltereitten välistä kierrettiin hautuumaan kautta takaisin veneelle ruanlaittoon, sitten suihku ja maate; ei sitä muuta jaksettu.

Oltiin tuossa leipomon edessä, vaikka ei aamusella älytty ostaa tuoretta leipää...

6.6. Maanantai

Bagenkopista lähdimme jatkamaan matkaa sen jälkeen, kun olin käynyt kuvaamassa ympäristöä aallonmurtajan päässä olevasta näköalatornista. Se ei eilen illalla ollut auki, joten nyt oli käytettävä tilaisuus hyväksi. Kiipesin vankat teräsportaat ylös ja juuri ennen ulkoparveketasannetta löin pääni johonkin. Kun selvisin kopauksesta, huomasin, että maalaria varten oli rakennettu työtaso portaitten päälle, vaan mataloitetusta kulkuväylästä ei kiipeilijöitä varoitettu mitenkään.

Pääsin jatkamaan portaat ylös ja ulos ja huomasin katselevani satamaa aika mukavasta näkökulmasta, ylhäältä päin. Otin muutaman kuvan ja palasin veneelle, sillä lähtö oli jo itkua vailla (kuten sanonta kuuluu)…

Mukavassa myötäisessä purjehdimme 25 mailin matkan ja saavuimme Mommarkin pienehköön kalasatamaan, jossa saimme rantautua aisapaikalle. Bagenkopissa oli ollut paalukiinnitys, joka on meille hieman vieras tapa kiinnittäytyä. Rannalla oli suuri camping-alue ja sosialistiset tilat olivat yhteiset kaikille vierailijoille. Maksu hoidettiin ravintolan kassaan, josta saimme myös nostaa luottokortilla Tanskan kruunuja. Kurssi näyttäisi olevan 10,00 DK=1,36 €, vaan ravintolanpitäjä otti tietenkin oman komissionsa, joka oli aika paljon, 3 %.

Alueella oli (lasten) viihdykkeenä muutama arka musta kana ja vuohi kilineen. Uimarannalla ei näkynyt auringonpalvojia, kun iltaa kohti tuuli koveni. Iltakävelyn jälkeen olimmekin jo taas valmiita yöpuulle…

Mommarkin satamaa

Pikkukili opettelee kiipeämään...

7.6. Tiistai

Jätimme Mommarkin sataman vasta puolen päivän tietämissä, vaikka seuraavan paikkaa olikin matkaa 24 mailia. Kuuden ja puolen tunnin purjehduksen aikana tuuli yltyi ja vanha maininki hieman haittasi mukavaa matkantekoa. Aarön (=Årön) satamaan ajoimme lautan perässä, sillä niillä on aina etuajo-oikeus. Täällä piti taas kiinnittyä paaluun, joka homma ei nyt ollutkaan ihan helppoa. Minä missasin styrboardin puoleisen paalun, siis en saanut siihen köyttä kiinni, enkä älynnyt, että Kapu ei huomannut epäonnistumistani. Minä kävelin vain muina naisina keulaan ja annoin kiinnitysköydet apujoukoille, joita laiturilla oli. He kiinnittivät köydet ja sitten porukalla ihmettelemään, mitä se Kapu puuhaa. No hänhän oli vaikeuksissa siellä veneen perässä, kun toinen paaluköysi ei ollutkaan paikallaan ja tuuli painoi SeijMeriä viereisen veneen päälle. Onneksi Kapumme ei ole kaikkein hermostuneimpia miehiä, joten hän tuli keulaan neuvomaan minua, joka jo olin laiturilla ihmettelemässä. Pujotimme ylimääräisen köyden keulasta ja minä annoin siitä löysää, kunnes vene peruutti paalun viereen. Alun perin vasemman takakulman paaluköysi olikin nyt oikeassa kulmassa kiinni ja Kapu teki töitä yrittäessään työntää veneen perää toista paalua kohti saadakseen kiinnitettyä siihen köyden. Onnistuihan se lopulta, vaikka laiturilla jo ihmeteltiin homman järkevyyttä. Vaan kyllähän Kapuni tietää, miten homma hoidetaan, ja niin saatiin vene lopulta kunnolla kiinni paikalleen. Ulkopuolisille ei aiheutunut onneksi vaurioita ja Kapultakin paloi köyden luistaessa vain yksi sormi…

Täälläkin yöpyminen maksettiin automaattiin, eikä satamakapteenia (havnefoged) näkynyt laisinkaan.

Ruokailtuamme teimme kävelylenkin kylän kirkolle. Kävimme Julekirkessä sisälläkin ja katselimme hetken hautuumaata. Kylällä oli muutamia ruokokattoisia taloja ja viehättäviä puutarhoja.