keskiviikko 28. syyskuuta 2016

16.-18.7 Trollhättanissa

Lauantaiaamuna

 kävimme ihmettelemään, mistä saataisiin eilen rikkoutuneen kaasuvaijerin tilalle uusi. Kävimme turisti-infossa kyselemässä, ei apua. Googlasimme monin eri hakusanoin kaasuvaijeria, ei tulosta tällä paikkakunnalla. Lopulta Kapu alkoi soittelemaan melkein umpimähkää paikkakunnan koneliikeisiin. Jostain numerosta kehoitettiin soittamaan sellaiseen liikkeeseen, jonne jo oli soiteltu, vaan ei saatu yhteyttä. Niinpä Kapu soitti vielä kerran, antoi puhelimen soida pitkään ja sulki sen sitten pettyneenä, kun kukaan ei vastannut. Hetken päästä Kapun puhelin soi ja siellä oli äskeisen liikkeen omistaja. Liike oli jo näin iltapäivällä suljettu, vaan kuultuaan tarpeemme lupasi omistaja tuoda puuttuvan kaasuvaijerin meille rantaan. Puolen tunnin kuluttua Kapu sai vaijeripaketin, ihan ilman kuljetuskustannuksia, ja pääsi asentamaan vaijerin paikoilleen. Uskomattoman hyvää palvelua!  Päivä pelastettu, ei tarvinnut maanantaina matkustaa bussilla takaisin Göteborgiin, josta se osa olisi sitten kyllä löytynyt.

Patsaspuistossa oli muistutus Saabin menestyksen ajoista ja sen merkityksestä kaupungille.

Sunnuntaina, 

kun ei enää ollut huolta veneen korjauksesta, päätimme lähteä katsomaan Falles Dagar -juhlintaa. Luvassa olisi koskinäytös puolen päivän maissa, ja sitä ennen ennätimme käydä kirkossa. Paikkakunnan uusgoottilainen kirkko on vihitty v. 1862. Siellä oli ilmeisesti myöhemmin iltapäivällä vihkiäiset, koska kirkko oli koristeltu kauniista. Kuvausten lomassa kävin kirkkokahvilla ja vein suussasulavaa leivonnaista Kapullekin maistiaisiksi, kun hän ei kahvitarjoiluun ottanut osaa.
Trollhättanin kirkko mäella Göta-joen partaalla.



Kirkkokahvien jälkeen oli jo aika kiiruhtaa sillalle, josta näkisi hyvin veden tulon voimalaitoksen padoista uomaansa. Väkeä oli paikalla paljon, vaikka tätä veden laskua oli näytetty jo lauantaina kuusi kertaa ja tänäänkin olisi vielä 5 näytöstä. Ja kyllä se teki vaikutuksen, tuo valtava vesimäärä, joka ei onneksi kuitenkaan tyhjentänyt Göta-jokea eikä Vänern-järveä...






Kerrothan, jos tuo video ei toimi, kiitos...
Tässä linkki YouTubeen, jos tuo ei toimi 

Jatkoimme matkaa joen alajuoksulle, kävimme katsastamassa kaikki 4 uusinta ja monta vanhaa sulkua. Kuvasta näkyy, missä vanhemmat sulut ovat sijainneet, kun nykyiset ovat kohdassa C.



Kierroksella ennen veneelle palaamista katselimme lasten onkitapahtumaa, keräsimme maistelumansikat ja -vadelmat, ihailimme puistojumppaajia, liki väsyimme pitkään reittiin ja nautimme mukavasta päivästä. 






Maanantaina 

levättiin eilisen pitkän, liki 7 km, lenkin jälkeen. Kävimme kuitenkin kaupungin keskustassa kaupoilla, ja nyt ilman kameraa. Huomenna jatkamme matkaa kohti Vänern-järveä.

torstai 1. syyskuuta 2016

14.- 15.7. matkailua makeassa vedessä

14.7. torstai

Göteborgissa viivyimme 2 yötä ja lähdimme torstaina aamusta ajamaan pitkin Göta-jokea kohti pohjoista. Olimme siis makeassa vedessä, ja olisimme siihen asti, kunnes pääsisimme Itämerelle Göta-kanaalin loputtua. Alkumatkalta ei ole kuvia julkaistavaksi, kun kamerat eivät oikein toimineet ja mahdolliset kuvat ovat toimimattomilla korteilla.

Göta-joki yhdistää Vänern-järven  Kattegattiin. Trollhättan-kanaali mahdollistaa joen kulkemisen, vaikka korkeuseroa on 44 m. Kanaali on 88 km pitkä ja siitä on kaivettua 10 km, loput luonnollista Göta-jokea. Matkalla ohitetaan 12 siltaa, joista vain 3 on tarpeeksi korkeita, ettei niitä tarvitse avata. Matkalla joudutaan suluttamaan 6 kertaa, ensimmäinen, Ström-sulku, on Lilla Edetissä.  Neljä seuraavaa sulkua ovat Trollhättanissa ja viimeinen ennen Vänersborgia,  nimeltään Brinkebergskulle. Sulut ovat vanhoja, vaan nykyään modernisoituja. Niissä on esim. kaksinkertainen pohja, joten vesi virtaa tasaisesti koko sulun matkan, eikä sen enempää täytössä kuin tyhjennyksessäkään synny suuria pyörteitä.

Ennen ensimmäiseen sulkuun tuloamme jouduiime odottelemaan kolmen sillan avausta; odotusajat olivat kohtalaiset. Ensimmäinen sulku oli Strömin sulku, Lilla Edetissä, korkeus 6 metriä. Sulutuksessa ei ollut vaikeuksia...

Ensimmäinen yö vietettiin Strömin sulun takana olevassa "marinassa", jossa ei ollut mitään palveluita, ei onneksi satamamaksuakaan. Marinan vessatkin olivat suljettuina ilkivallan takia. Emme käyneet Lilla Edetin kaupassa, vaikka kaupunki ei kovin kaukana ollutkaan. Samassa marinassa oli muutamia veneitä, joita olimme nähneet aiemminkin. Päivän motorointimatka oli 33 mailia ja aikaa siihen kului 8 tuntia.

Lilla Edetissä oli rauhallinen yöpymispaikka...

15.7. Perjantai

Aamusta taas liikenteeseen, vaikka muutama muu vene ennätti lähteä jo ennen meitä. Seuraavassa sulussa olisimme kuitenkin yhtä aikaa, joten ei hätää.

Moottorivene nousee Strömin sulussa ylös. Olimme juuri lähteneet tuosta vasemmalta marinasta...
Kaksi tuntia ajettuamme saavuimme Trolhättanin ensimmäiselle sululle. Jouduimme siinä vasemmalle, sille huonommalle puolelle, kuten edelliselläkin matkalla, vuonna 2007. Vaan onnistuimme pitämään veneen sulun loppupään sileällä seinämäosuudella ja kiipesimme 8 metriä ylös.



Seuraavassa sulussa oli monta venettä tulossa alaspäin. ja syntyi aikamoinen ruuhkä, kun  kaikki vaihdoimme paikkaa, vaan selvittiin siitäkin vaurioitta.



Kolmannen sulun jälkeen ajoimme pienen "järven" läpi ennen kuin pääsimme viimeiseen sulkuun.

A on vanhin osa, vuodelta 1800, B valmistui v. 1844 ja nykyinen reitti on oikealla tuo C, v.1916...
Tuo kuva on esitteestä, joka on tarkoitettu kanaalia kulkeville pienveneille.

Ylimmässä eli neljännessä sulussa meiltä perittiin sulutusmaksu, joka maksettiin luottokortilla henkilön kiertäessa veneeltä toiselle. 1000 SEK oli maksu, jonka pyöristimme mielessämme vastaamaan 110 Euroa. Olimme nousseet näissä neljässä sulussa yhteensä 32 metriä ylös, joten aikamoinen koski täytyy tässä joessa olla jossain.






Sulutuksen jälkeen motoroimme vielä puolisen tuntia, ennen kuin pääsimme kääntymään Trollhättanin keskustassa olevaan Spikön marinaan.

Ja 10 metriä ennen laituria lakkasi kaasukahva tottelemasta, kone ei siis ottanut kierroksia. Veneellä oli onneksi sen verran vauhtia, että Kapu sai sen ohjattua oikeaan rakoseen ja sai poijuhaan paikoilleen. Minä pääsin rantaan ja saimme veneen kiinnitettyä.

Melkein koko matkan oli sataa tihuuttanut, vaan nyt rantauduttuamme aurinko onneksi näyttäytyi.


Laitoimme veneeseen pressun istuinlaatikon suojaksi ja Kapu alkoi ihmettelemään, mitä oli tapahtunut ja purkamaan laitteistoa. Minä lähdin sillä aikaa kiertelemään joen rantoja ja etsimään matkailutoimistoa.


Sadekatoksen suojissa on hyvä korjailla moottoria...

Kävin Trollhättanin keskustassa käsityöläisnäyttelyssä kahvilla ja ihailin mm. taidokkaita puutöitä.





Turisti-infossa sain kuullä, että kaupungissa on nyt viikonloppuna Fallen dagar, putouspäivät. Se on Ruotsin vanhin kaupounkifestivaali. Sinne siis huomenna ja sunnuntaina ihmettelemään...

sunnuntai 21. elokuuta 2016

6.-12.7. Oslosta Göteborgiin

6.7. Keskiviikko Horten

Oslon ja Aker Marinan jätimme taaksemme kymmenen maissa aamulla ja suuntasimme nyt tulojälkiä etelään pitkin Oslo-vuonoa.


 Emme nyt kuitenkaan rantautuneet vuonon itärannan Mossiin, vaan vuonon länsirannalla olevaan Horteniin, jonne sieltä Mossista on vilkas lauttayhteys. Sen verran meni suunnistus pieleen, että käännyimme ensimmäisestä aukosta satamaan, vaikka se varsinainen vierasvenesatama olisi ollut vasta seuraavassa sisään menossa. No, ei huolta; saimme täältäkin ihan hyvän puomipaikan ja paikalla oli yövalvontaa tekevä nuori mies, joka otti meiltä maksun ja neuvoi tien läheiseen kauppaan ja huoltoasemalle. Hän antoi myös avaimen klubirakennukseen, jonne menimmekin illemmalla suihkuun.


 Ehkä ensi kerralla osaisin lukea merikorttia niin paljon, että löytäisimme satamaan oikeasta aukosta. Nyt eivät ainakaan Moss-Horten –lautat häirinneet meitä; toisin olisi saattanut olla varsinaisessa vierasvenesatamassa.

7.7. Torstai Strömstad

Aamusta lähdimme Hortenista mukavaan aurinkoiseen säähän kohti etelää ja Ruotsin rannikkoa.


Kuuden tunnin ja 39 mailin, osin jopa purjehditun matkan jälkeen saavuimme taas Strömstadiin. Kun paikka oli jo edellisellä kerralla katsastettu, niin meidän ei tarvinnut muuta kiertää kaupunkia, kuin käydä ostamassa iltaruuaksi yksi pitsa. Ja sitten tyytyväisinä nukkumaan.

8.7. Perjantai Fjällbecka

Nytkin meillä oli edessämme kuuden tunnin ajo, vaan maileja ei ollut läheskään eilisen verran. Ajoimme nimittäin Strömstadista Fjällbackaan ulompaa reittiä ja se oli ehkä virhe. Siellä oli vastatuuli ja vasta-aallokko, ja ne verottivat matkanopeuttamme. Perillä emme mahtuneet normaaliin vierasvenesatamaan; nyt kun oli ruotsalaisten lomakuu ja paljon veneitä liikenteessä. Löysimme jonkun yksityisen, tyhjän venepaikan siltä niemeltä, jonne Hamnvärd oli meidät viimeksi opastanut saunaan. Kiinnityimme vaihteeksi perä laituriin, joten oli helppo kulkea laiturille.


 Ei sitä saunaa kylläkään löytynyt, niemellä oli retkeilymaja ja vuokramökkejä. Kävimme taas mäen päällä kaupassa, joten iltalenkki täytti hyvinkin päivän liikuntatarpeen.


9.7. Lauantai Kungshamn

Fjällbeckasta lähdimme matkaan jo ennen yhdeksää kohti Smögenin ”naapurissa” olevaa Kungshamnia. Matkaa kertyi vain 20 mailia, johon kului 3,5 tuntia aikaa. Ja liki koko matka vasta-aallokkoon. Täälläkin menimme ensin väärään paikkaan; vaan kun huomasimme erheemme, saimme veneen siirrettyä sivukiinnitykseen oikean vierasvenesataman laituriin. Taisimmekin saada liki viimosen vapaan paikan, joten onneksi oltiin jo heti puolen päivän maissa satamassa.

Taustan silta vie Smögeniin...
Kahden samanlaisen rynkytyspäivän ansiosta Kapun selkä oli kipeytynyt. Lähdimme kuitenkin jaloittelemaan ja kiersimme pitkin rantaa rakennettua mukavaa laituria myöten muutaman sata metriä. Matkalla näin lapsia mielipuuhassaan: täällä länsirannikolla vierasvenesatamissa lapset harrastavat ravunpyyntiä. Pyykkipojalla sinisimpukan palanen siimaan kiinni ja veteen. Hetken kuluttua rapu ryömii ja tarttuu syöttiin. Siima ylös ja rapu ämpäriin veteen. Niitä rapuja ei syödä, vaan lasketaan pian takaisin veteen. Vesi oli niin kirkasta, että näkyvyyttä oli yli kahden metrin syvyyteen, joten oli mielenkiintoista seurata rapujen liikkeitä pohjalla. Kiva harrastus lapsille…

Rantalaituripolun loputtua kiipesimme jonkun hotellin pihalle ja siitä näköalakukkulalle kirkon viereen. Yritin ottaa pikkukamerallani videota ympäristöstä, vaan enpä onnistunut. Sain kuitenkin kuvan naurusuusta kivestä, joka siellä oli. Koulun pihan kautta kuljimme kirkolle, jonne pääsimme sisään. Siellä kuvasin puhelimella. Hautuumaan kautta palasimme veneelle ruoanlaittoon ja yöpuulle.


Kungshamnin kirkko ja vanha hautausmaa

10.7 Sunnuntai Mollösund

Nukuimme pitkään ja lähdimme Kungshamnista liikkeelle vasta yhdentoista aikaan. Neljän ja puolen tunnin vastaisen ja sateisen matkan jälkeen saavuimme Mollösundiin hieman liian myöhään, sillä kaikki varsinaiset vierasvenepaikat oli miehitetty. Pääsimme kuitenkin kiinnittäytymään tanskalaispoikien purkkarin viereen. Paikka oli semmoinen, että minun oli tosi vaikeaa päästä poikien veneen yli ja siitä maihin. Kapu ei tainnut käydä maissa ollenkaan, kipeän selkänsä takia.
Illan mittaa satama täyttyi niin, että tuskin ulosmenoaukkoa jäi, kun veneitä oli vierekkäin joka laiturissa, missä mahdollista.

Nuolen kohdalla pitäisi olla sataman sisäänajoaukko...

11.7. Maanantai Marstrand

Aamulla lähdimme liikkeelle heti, kun se oli mahdollista. Siis piti odottaa, kunnes muiden veneiden väki oli hereillä ja valmiina siirtelemään omia veneitään. Nyt emme ajaneetkaan pitkään, koska halusimme varmistaa kunnon laituripaikan. Niinpä jo heti puolenpäivän jälkeen pääsimme Marstrandin satamaan, joka alkoi silloinkin jo olla aika täysi. Paikka kuitenkin löytyi, jätimme veneen laituriin ja lähdimme kävelylle. Täällä oli kirkko auki, joten kävimme siellä kuvausreissulla. Onneksi se kirkko siis oli auki, kun mahdottoman kova vesisade yritti kastella meidät.

Marstrandin kirkko

Panoraama Marstrandin kirkosta

 Aurinko kuitenkin kuivasi sateen ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kävelimme saarella olevalle nähtävyydelle, linnoitukselle, vaan taas sade yllätti, joten pikaisesti puhelimella muutama kuva ja puun alle sadesuojaan.

Marstrandin linnoitukseen ei menty tämän pidemmälle...

Sateen jatkuessa sitten jatkoimme matkaa takaisin rantaan ja veneelle, jossa riitti kuivateltavaa…


12.7. tiistai, taas Göteborg

Aamulla lähdettyämme pääsimme näkemään Marstrandin linnoituksen koko komeudessaan...
Marstrandista oli vain pieni sisäväylän matka, 19 mailia, Göteborgiin. Maisemat olivat kauniit ja väylä paikoin tosi kapea, vaan eipähän päässyt eksymään...



Koko matkan oli sateista ja melko pian lähdön jälkeen Kapun selkä/oikea jalka sai krampin. Hän täytyi istuutua, ottaa pari pilleriä ja minä sain toipumisen ajan ohjastaa venettä.
Kapu kuitenkin sitten hoiti onnistuneesti niiden tabujen voimalla loppumatkan ajamisen minun navigoidessani kajuutassa Europe HD -ohjelmalla pillerilläni. Ihan loppumatkasta ennen Göteborgia meille tuli pieni erimielisyys suunnasta. Olin kajuutasta huudellut suuntia ja kääntymispisteitä, vaan Kapun mielestä hän ei missään tapauksessa voisi oikaista ”käskemääni” kivikkoon. Hän siis suunnisti merimerkkien mukaan; sinällään ihan viisasta. Kuitenkin perille päästyämme GKSS:n marinaan ja merikorttia katsellessaan hän ihmetteli, miksi emme olleet oikaisseet eräästä kohdasta. Yritin selittää, että siitähän olin häntä neuvonut menemään, vaan hän ei ollut ”totellut”. Ehkä kommunikoinnissa olisi ollut parantamisen varaa.

GKSS eli Göteborg Kungliga Segel Sälskap
Göteborgissa lähdimme kävellen samaan kauppaan, jossa olimme edelliselläkin kerralla käyneet, silloin siis keskustan ratikkareissulla. Kuitenkin jo kortteli ennen määränpäätä Kapu huomasi toisen kaupan, jonne tietenkin menimme, koska se oli aika paljon lähempänä. Minnekään muualle emme sitten lähteneetkään, vaan valmistauduimme aamuun ja jättämään meren sekä siirtymään makeille vesille.

maanantai 8. elokuuta 2016

1.-6.7. Norjan pääkaupungissa

 1.6. Perjantai

Mossista pääsimme lähtemään perjantaiaamuna kohti Osloa. Ennen lähtöä rohkaisin mieleni ja ostin samassa laiturissa olleesta kalastajaveneestä kahdellakymmenellä Norjan kruunulla pussin pohjalle tuoreita katkarapuja. Niitä oli ehkä 200 gr, koska kilohinta näytti olleen 100 NOK. Ne olivat yllättävän hyviä naposteltavia matkaa tehdessä, vaikka niiden haju jäikin vielä pitkäksi aikaa veneeseen ja käsiimme…


Matkaa Osloon kertyi hieman vähemmän kuin edelliselle Strönstad- Moss –välille: aikaa vastaavasti myöskin puolisen tuntia vähemmän, vaikka sade vaikeutti kulkua, kun näkyvyys oli välillä olematon. Löysimme kuitenkin Oslon Aker-marinan ja saimme satamakapteenin opastuksella kelvollisen laituripaikan. Sade jatkui kaiken iltaa, joten satamakonttoria pidemmälle ei lähdetty.

2.7 lauantai

Aamulla Kapu korjaili kamerani muistikortteja ja kaupungille lähdettäessä otin pikkukameran mukaani. Ja niinhän meille taas kävi, että aurinkoista oli koko aamun, vaan kun saimme kengät jalkaan ja lähdimme veneestä, alkoi sataa. Onneksi sade oli ”vain” ripottelua, joten ei se paljoa haitannut., ainakaan alkuun. Vaan kun olimme kävelleet rautatieasemalla ja ostaneet infosta 3 päivän Oslo-passit, niin sade alkoi valtoimenaan. Veneelle päästyämme olimme kuin uitetut, varsinkin Kapu, jolla ei ollut sateenvarjoa. Siinä sitten lämppärin hehkuttaessa kuivateltiin vaatteita, vaan päivä kuitenkin vielä kirkastui. Olin kuvannut vastarannalla olevan linnoituksen päivällä sateessa ja nyt auringon jälleen paistaessa kuvasin sen uudestaan. Aika erilaiselta näyttää…




3.7. Sunnuntai

Päivä näytti aamusta suht kirkkaalta, joten suunnistimme etsimään laivalaituria, josta pääsisimme aloittamaan museokierroksen.  Ajoimme lautalla nro 30 Bygdøy-niemimaalle, ei kovin kauas keskustasta. Matka sisältyi Oslo Passiin, kuten myös museoiden sisäänpääsyt. Kiersimme tarkasti tutkien sekä Kon-Tiki- ja Meri- että Fram-museot. Valitettavasti minulla oli mukanani vain pikkukamera, eikä sen kuvanlaatu sisätiloissa ole kummoinen; salamaa en oikein montaa kertaa uskaltanut käyttää, kun se syö pattereita niin paljon. Näissä museoissa on uskomattoman paljon tietoa norjalaisesta merenkulusta, naparetkeilijöistä, pohjoisväylän löytäneestä M/S Fram-laivasta sekä Thor Heyerdahlin matkoista ja tutkimuksista. Suosittelen…

Fram-laivan keula. Laivan saattoi tutkia myös sisäpuolelta kokonaan...

Fram-museo

Kon-Tiki museon sisään- ja uloskäynti...

Thor Heyerdahl työhuoneessaan, tai ainakin kuvatuksensa...

Merimuseon ala-aulassa oli mm. vanhoja veneitä ja laivojen keulakuvia...
Merimuseossa on myös meriaiheisten maalausten näyttely...

Vaan eipä kännykkäkuvaan saa kuin aavistuksen alkuperäisestä herkkyydestä...

4.7 maanantai

Päivä oli aika kuuma. Hikoilimme ja etsiskelimme ratikkaa, jolla pääsisimme patsaspuistoon. Vigelandin puisto lienee Oslon suosituin ja tunnetuin nähtävyys. Minä olen siellä käynyt ensimmäisen kerran joskus 80-luvun puolessa välissä, kun olin Norjassa työmatkalla.  Vielä monipuolisemmalta se puisto nyt näytti ja muutaman kuvankin otin puhelimella ja pikkukameralla.


Vigelandin puiston kuvatuin patsas: Pieni vihainen poika

Puistosta lähtiessämme hyppäsimme T-banaan, joka kulki maan päällä ja vei meidät Holmenkollenille. Tai oikeastaan ajoimme Holmenkollenin ohi reitin päätepisteeseen; vielä korkeammalle. Frognenseteren asema lienee 430 m merenpinnan yläpuolella, joten siellä lähistöllä olevan ravintolan pihalta oli upeat näköalat alas kaupunkiin.
Kaupunkiin palattuamme kävelimme kuninkaan linnan puiston läpi ja veneelle mennessä kuvasin Nobel-rauhankeskuksen…

Upea näkymä alas Osloon  ja merelle 430 metrin korkeudesta

Oslon kuniinkaanlinna ei näytä ihan satulinnalta...



Kuvaajan virhe; ei tuo Nobel Fredssenter ihan noin käyrä ollut...

5.7 tiistaina

ajoimme linja-autolla tekniselle museolle. Näytillä oli mielenkiintoinen kokoelma vähän kaikkea, kelloista raitiovaunuihin ja vanhoista autoista lentokoneisiin sekä myös sairaanhoidon ja hygienina historiaa ja kehitystä.

Kelloja on kaiken kokoisia, nämä suurimpia...

Olikohan tämä Norjan vanhin auto?...

Veneelle palatessamme ennätimme vielä katsoa Nobel Fredssenterin näyttelyn läpi. Ja siellähän se oli Marankin kuva, muiden palkittujen joukossa. Ihmeen vähän muuten on naisia palkinnonsaajina…


Tämä Akerbrygge ja Aker-marina ovat keskeisellä paikalla, kaupungintalo on aivan vieressä, eikä sinne kuninkaanlinnallekaan ole pitkälti. Kaiken kaikkiaan Oslo on muutaman päivän vierailun arvoinen kaupunki, jonne meiltä jäi vielä nähtävää seuraavaksikin kerraksi…

Oslon kuuluisa kaupungintalo, 

Oslon Aker-marinan satamatoimisto...