torstai 30. kesäkuuta 2016

15.6. Sjellannin pohjoisimmassa paikassa

Aamulla jätimme Odd Haven -marinan kymmenen jälkeen ja pääsimme pian  purjehtimaan. Vaan ainoastaan vähäksi aikaa, sillä muutaman tunnin jälkeen oli otettava moottori avuksi ja sitten pantava purjeet pakettiin kokonaan.
 Gillelejeen saavuimme puoli kuuden aikaan. Paikka on Sjellannin saaren pohjoisimmassa kohdassa ja se on Sjellannin suurin kalastussatama.




Satamassa oli aikamoinen löyhkä, varsinkin laskuveden aikaan. Laskuvesi ei tainnut olla kuin parikymmentä senttiä, vaan silloin paljastui rannoilta paljon levää, jonka ajattelimme tekevän sen löyhkän. Äkkiä siihen kuitenkin nenä tottui, kuten kalanhajuunkin.

Vesi alhaalla, niin levät paljastuivat ja haiskahtivat...

Kävelylenkillä illalla kiertelimme kirkon, ihmettelimme ruokokaton laittoa ja ihailimme vanhoja rakennuksia.

Tämäkin kirkko oli kiinni...

Uuteenkin rakennukseen laitettiin ruokokatto...
Skipperhus  1870

Karl Svendsenshus  1750...

maanantai 27. kesäkuuta 2016

12-14.6. Tuulta pitelemässä paikassa Själlans Odd

12.6. Sunnuntai

Kävimme aamulla ennen lähtöä siis Ebeltoftin Öeren urheilutalossa kaupassa. Siellä ei todellakaan nyt sunnuntaiaamuna ollut muuta tuoretta kuin leipä, ja niitä ihmiset näyttivät ostavankin. Me ostimme muutaman sämpylän lisäksi pitkästä aikaa jäätelöt, jotka nautimme istuksien aurinkoisella penkillä.
Sulutus pois lähtiessä sujui vanhalla rutiinilla ja ränniä poisajaessamme kuvasin miehen, joka näytti etsivän jotain hiekkapohjasta. Lieko jotain rapuja ollut pyydystämässä.

Tämänkin kuvan saat suureksi klikkaamalla sitä...
Reilun kolmen tunnin ajon jälkeen saavuimme Sjellannin luoteisemman nurkan pinnanalaiselle jatkeelle Sjællans Rev’lle. Se on liki 6 mailia pitkä kivinen niemenjatke, riutta, jonka kivet eivät olleet pintakiviä, vaan pelottavasti piilossa veden alla. Onneksi sitä riuttaa ei tarvinnut kiertää pohjoisen kautta, vaan sen keskellä oli seitsemän metriä syvä aukko/väylä, josta pääsi hyvin oikaisemaan. Minä katsoin merikortista, että punainen ja vihreä lateraalimerkki olivat ihan vierekkäin, tokko välistä mahtuisi kulkemaan, vaan todellisuudessa ne olivat melkein kahden kaapelimitan päässä toisistaan.
Tuon Snekkeløn jälkeen meillä oli vielä tunnin ajomatka, 5 mailia, ennen kuin rantauduimme Odden Havniin ennen viittä.

Iltakävelyllä katsastimme rannan kiviä ja kukkia. Unikoita kuvasin ja sileitä rantakiviä keräsin sylin täydeltä; jospa syksyllä aloittaisin taas kivenhionnan.


Maanantai-tiistai

Kova tuuli esti meitä jatkamasta matkaa, joten meille tuli muutama pakollinen lepopäivä. Kylässä oli iso ruokakauppa ja huoltoasema vajaan kilometrin päässä rannasta. Ihan kiva kävelymatka ostoksille, oli vain kiivettävä taas iso mäki ylös. Alas sitten kärryt dieselkanistereilla lastattuna tulivatkin kiireisen mukavasti. Ostettiin kahdella reissulla yhteensä 90 litraa dieseliä, joten sitä pitäisi riittää taas noin 40 tunnin ajoon. 

Mäestä on enää pieni pätkä laskeutumatta... 
Kahtena iltana kävimme syömässä paikallisessa kuppilassa. Ensimmäisellä kerralla ostimme molemmille omat annokset punakampelaa, joka oli tosi herkullista. Annoksemme olivat niin suuria, että saimme kalaa, perunoita ja herkullista valkoviinikastiketta mukaan seuraavaksikin päivälliseksi. Tiistai-iltana söimme leikettä ja taas otimme toisen annoksen mukaan. Kannattavaa ja maukasta!

Säätiedotuksia emme ole voineet kuunnella radiosta, sillä veneemme radio sanoi sopimuksen kerralla irti, eikä ole kukkunut koko kesänä. Netistä sen sijaan olemme löytäneet katselleet parinkin eri sivuston sää- ja tuuliennuisteita. Niitä vetaamalla päättelimme, että keskiviikkoaamuna on lähdettävä eteenpäin, kohti matkamme Tanskan osuuden viimeistä satamaa, Gillelejeä...

Yöllä ei tuullut...




maanantai 20. kesäkuuta 2016

11.6. Ebeltoftin niemellä

Aamulla purjehdittiin aluksi keulapurjeella Samsön länsilaitaa pohjoiseen, vaan pian tuuli kääntyi vastaiseksi ja jatkettiin motoroiden matkaa. Muutaman tunnin matkanteon jälkeen ihmettelimme  etuvasemmalla olevan niemen rannan tuntumassa näkyviä purjeita. Katsottiin ensin, että siellä on optimistijollien purjehdus, vaan pian alkoi meri täyttyä oikeista purjeveneistä, jotka kaikki rynnivät reittimme poikki kovan sivumyötäisen tuulen lennättämänä. Ilmeisesti eri luokkiin kuuluvia veneitä oli kait toista sataa, ja meillä oli vaikeuksia päästä veneletkan läpi. Vihdoin tuli senverran rakoa, että kierroksia lisäämällä pääsimme joukon pohjoispuolelle ja jatkamaan omaa matkaamme kohti Ebeltoftin niemellä olevaa Öerne-marinaa.

Vauhdikasta menoa Samsön salmella...
Öerne-loma-alueelle johtaa mereltä kaivettu väylä, oja, ja sinne noustaan sulussa noin 1,6 metriä. Siis olipa mukavan tuttua suluttaa tänäkin kesänä.

Sulussa nostokorkeus on noin 1,6 metriä...
Paikka on kuivalla maalla vedessä oleva saaristo, jossa jokaisella loma-asunnolla oma venepaikka. Vapaat paikat ovat sitten vierasveneiden käytössä. Löysimme kivan kiinnittymispaikan, jossa tietenkin oli taas paalut. Vaan kun ei oikein kovasti tuullut, niin kiinnittäytyminen onnistui ihan rauhallisesti. Kävimme katsastamassa uima-urheiluhallin yhteydessä olevan kaupan, vaan se oli jo kiinni. Uudestaan käväisimme kaupalla sunnuntaiaamuna, vaan ei siellä muuta tuoretta ollut kuin sämpylät.

SeijMer laiturissa Öer-marinassa

Ylhäällä oikealla näkyy sululle johtava väylä (kuva alueen nettisivulta)...
Illemmalla vielä pieni kierros ihmettelemässä myytävinä olevia loma-asuntoja ja sitten rauhallisen sataman syliin nukkumaan...

lauantai 18. kesäkuuta 2016

10.6 Tanskan Samsössä

10.6. Perjantai

Oisko ollut pikkusen normaalia myöhemmin, kun irtauduttiin Frederician Lystbådehavnin laiturista ja suunnattiin koilliseen. kohti Samsön saarta. Ilma oli puolipilvinen ja kuvasin sataman suulla olevia merimerkkejä. Ne ovat mielestämme turhan huonosti erottuvia, tuommoinen harja ei oikein kauas näy.

Etelämerkin lähietäisyydeltä kyllä tunnistaa...

Vaan kauempaa merkkiä ei kunnolla erota, saati tunnista...
Puolenpäivän jälkeen pääsimme purjehtimaan, vaan myöhemmin tuuli tietenkin kääntyi taas vastaiseksi ja piti panna purjeet takaisin pakettiin. Neljän maissa vastatuuleen ryskyttäminen koneella sai veneen keulan aina välillä sukeltamaan aaltoon ja vettä lensi komeasti kannelle.
Kapu oli kysynyt aiemmin, oliko keulaluukku kiinni, ja minä oli käynyt varmistamassa, että oli se! Jossain vaiheessa huomasin, että kajuutassa oli märkää: vettä lattialla ja Kapun punkassa tavaroita märkänä. Luulimme ensin veden tulleen tuuletusreiästä, vaan kun menin sisälle, huomasin etukajuutassa olevan sitä märkää enemmänkin. Astuin keulan puolelle, ojensin käteni kohti keulaluukun kahvoja ja saman tien näin vettä tulevan sisälle pienestä luukun raosta. Ja se vesi tuli minun päälleni, sain suut ja silmät täyteen suolaista vettä, jota siis taisi tulla ainakin ämpärillinen, ennen kuin sain luukun suljettua kunnolla. Olinkin siis edellisellä tarkastuskäynnilläni avannut ne kahvat, enkä laittanut kiinni. Siinä sitten olin likomärkänä, enkä hetkeen saanut tehtyä muuta kuin haukottua henkeä ja kakisteltua sitä suolavettä. Vaan kyllä sitten nauru maittoi, vaikka pari patjaa oli märkänä ja pino puhtaita vaatteita suolavedestä kankeina. Jälkien siivoaminen jatkui vielä seuraavanakin päivän, siis enen kuin kaikki oli saatua kuivatettua. Ehkä vaatteet olisi pitänyt huuhdella makealla vedellä, vaan siihen emme ryhtyneet.
Pilssin pumppauksen jälkeen matka jatkui normaalista ja saavuimme Samsön Kolby Kås -marinaan illansuussa, hieman ennen seitsemää. Ripustelin märkiä vaatteita kuivumaan pitkin veneen kaiteita ja veneessä oli täysi lämpö päällä, jotta patjatkin kuivuisivat.

SeijMerin kaiteilla kuivumassa merivesikylvetettyjä vaatteita...


 Kolby Kås oli taas marina, jossa kinnittyminen maksettiin automaattiin. Vessojen ovat olivat auki, siis ilman koodia; suihkua varten sai vaihtaa kolikoita poletiksi, ja lähituottaja oli jättänyt myyntiin mansikoita, kurkkuja ja uusia perunoita. Kurkut olivat jo hieman pehmoisia, joten niitä en ostanut.


Laitoin 30 DKK kassalippaaseen ja otin tuokkosellisen mansikoita. Ne eivät olleet kovin makeaa lajiketta, joten Kapu ei niitä syönyt; putsasi sen sijaan ja laittoi kannellisessa rasiassa jääkaappiin. Kapulla on kielessään kipeitä kohtia, joten hän on välttänyt syömästä mitään hapanta tai kirpeää.


Satama oli rauhallinen, ilta tyyni ja auringonlasku näyttävä.

Kolby Kåsin muhkea aallonmurtaja...

Auringonlasku mereen Kolby Kåsissa

tiistai 14. kesäkuuta 2016

8.-9.6. Tanskassa...

8.6. Keskiviikko

Aamulla Aarön satamassa kävin ostamassa muutaman uunituoreen sämpylän matkaevääksi. Samalla kysäisin ravintolanpitäjältä, kunka saaren nimi lausutaan. Sehän kirjoitetaan kartoissa Årö ja mm. lautan kyljessä lukee selvästi Aarö. Miehen vastaus oli jotain, jossa tuon saaren nimen alkuosa kuulosti joltain kurkusta puhutulta ä:n, ö:n ja a:n välimuodolta. Oliskohan pitänyt opetella hieman tanskan kieltä menneenä talvenä...

Normaaliin aikaan jätimme tuon lauttasataman ja purjehdimme kohti Vähä-Beltin salmea. Monen mutkan ja muutamien vendojen jälkeen saimme näkyviin Vähä-Beltin vanhan sillan ja saman tien sen ja mutkan takana näkyi myös uusi silta.



Jatkoimme matkaa kohti Frederician kaupungin keskustassa olevaan Gl. Havn- eli vanhaa satamaa. Se oli öljysataman takana eräänlaisessa kaivetun näköisessä kanaalissa. Kiinnityimme sopivan näköiseen paikkaan ja viritimme sähköjohdon; vaan veneeseen ei tullut sähköä.

SeijMer Frederician Gl Havn'issa...
Kun rannalla ei missään näyttänyt olevan ohjeita  satamaksun maksamiseen, etsin netistä sataman tiedot. Siellä neuvottiin menemään  osoitteeseen Sönder Voldgade 10, jossa olisi kanavaprojektin toimisto. Löysimme helposti korttelin päässä olevaan toimiston, jossa kuitenkin todettiin meidän olevan väärässä paikassa. Rannassa olisi pieni kioski, jonne satamamaksu pitäisi maksaa. Olin pikkusen vihainen väärien nettitietojen takia, vaan yhteisymmärryksessä kuitenkin jätimme hienon toimiston. Satama-altaan toisella laidalla olikin pieni grilli-jäätelökioski, jonne menin jonottamaan vuoroani. Pöydän ääressä ollut mies kysyi asiaani ja kerrottuani haluavani maksaa "Harbor fee'n", huusi hän myyjätyttöä. Selitin nuorelle naiselle asiani uudestaan ja hän näytti hyvin hämmästyneeltä. Eikö hän puhunut englantia, ihmettelin, Kyllä hän ymmärtää englantia, vaan ei tiedä kysymästäni asiasta yhtään mitään. Siinä sitten mies ja neitonen soittelivat jonnekin ja liki varttitunnin odottelun jälkeen pyysivät minua mnaksamaan yli 230 kruunua. Nyt minä olin tosi hämmästynyt, sillä netissä oli kerrottu maksun olevan 40 DK ja pantti avainkortista 50 DK. Kun kysyin, mitä palveluita tuohon hintaan saisimme, selitti mies meidän saavan venepaikan; hän ei tiennyt sosiaalisista tiloista, tai ei ainakaan osannut neuvoa niiden saatavuutta. Kiitimme kauniisti ja kerroimme lähtevämme pois. Mies sanoi jonkun matkan päässä olevan toisen huvivenesataman, mutta tokko se olisi sen halvempi. Totesimme, ettei hinnalla juuri väliä, kunhan sillä saa kunnon palveluita.

Niinpä siirryimme mailin verran keskustasta etelämmäksi ja saimme hyvän paikan Fredericia Lystbådehavnin laiturista. Tämä on muutaman vuoden ikäinen suuri, moderni marina, jonne maksettiin luottokortilla automaattiin. Saimme satamakortin sosiaalisiin tiloihin ja merkin veneeseen kiinnitettäväksi. Kuittia en saanut, joten meiltä jäi ekan vuorokauden aikana wlan-netti käyttämättä. Sen koodi olisi nimittäin ollut siinä kuitissa ja tämän huomasimme vasta seuraavaa yöpymistä maksaessamme.


Supermarket löytyi vajaan kilometrin päästä etelään päin, poispäin keskustasta (kuvassa Local Mapin vasemmassa alakulmassa). Jouduimme "kiipeämään" mäkeä ensin ylös ja sitten laskeutumaan alas päästäksemme Netto-kauppaan, ja se tuntui minusta aika rankalta. En tiennyt Tanskassa olevan moista kukkulaa...

9.6. Torstaina 

vietettiin luppopäivää. Katsottiin kartalta kaupungin kolme kirkkoa ja reitti niihin, vaan ei sitten kuitenkaan saatu aikaseksi lähteä keskustaan. Vuodevaatteet olivat tuulettumassa ja pesin koneellisen pyykkiä. Teimme uuden mäkimatkan ja kävimme kaupassa, nyt ei kuitenkaan enää Netossa, kun alueella oli kaksi muutakin supermarkettia. Illalla suihkuteltiin hulppeissa sosiaalisissa tiloissa ja katseltiin optimistijollien harjoituspurjehdusta. Sitten käytiin nukkumaan, kun huomisen matkasuunnitelmat oli käyty läpi.




lauantai 11. kesäkuuta 2016

5.-7.6. Saksasta Tanskaan

siirryttiin jo heti sunnuntaina, kun lähdettiin Burgista vesille. Ilma oli aurinkoineen ja melko tyyni, joten motoroimalla edettiin. Suunnaksi otettiin Langelandin eteläpää, jossa on menosuunnassamme lähin venesatama, Bagenkop. Matkalla ylitimme Kieliin menevän laivaväylän ja hieman ihmettelimme horisontissa lähestyvää valtavaa, suuren näköistä valkeaa rakennelmaa. Se osoittautui kuitenkin vain laivaksi Kun ylitimme valtakunnan rajan, kävin minä vaihtamassa Saksan lipun Tanskan vierailulippuun. Oli siis niin hyvä keli, että Kapu uskalti laskea minut kannelle...

Suuri valkoinen rakennelma menossa Kieliin päin...

Tultiin jo Tanskan vesialueelle...
Bagenkop osoittautui suureksija vilkkaaksi huvivenesatamaksi, jossa satamamaksu hoidettiin automaattiin maksamalla. Kierrettiin lenkki kylällä ja katsastin kirkon sisältä kaltereitten välistä kierrettiin hautuumaan kautta takaisin veneelle ruanlaittoon, sitten suihku ja maate; ei sitä muuta jaksettu.

Oltiin tuossa leipomon edessä, vaikka ei aamusella älytty ostaa tuoretta leipää...



6.6. Maanantai

Bagenkopista lähdimme jatkamaan matkaa sen jälkeen, kun olin käynyt kuvaamassa ympäristöä aallonmurtajan päässä olevasta näköalatornista. Se ei eilen illalla ollut auki, joten nyt oli käytettävä tilaisuus hyväksi. Kiipesin vankat teräsportaat ylös ja juuri ennen ulkoparveketasannetta löin pääni johonkin. Kun selvisin kopauksesta, huomasin, että maalaria varten oli rakennettu työtaso portaitten päälle, vaan mataloitetusta kulkuväylästä ei kiipeilijöitä varoitettu mitenkään. 


Pääsin jatkamaan portaat ylös ja ulos ja huomasin katselevani satamaa aika mukavasta näkökulmasta, ylhäältä päin. Otin muutaman kuvan ja palasin veneelle, sillä lähtö oli jo itkua vailla (kuten sanonta kuuluu)…

Mukavassa myötäisessä purjehdimme 25 mailin matkan ja saavuimme Mommarkin pienehköön kalasatamaan, jossa saimme rantautua aisapaikalle. Bagenkopissa oli ollut paalukiinnitys, joka on meille hieman vieras tapa kiinnittäytyä. Rannalla oli suuri camping-alue ja sosialistiset tilat olivat yhteiset kaikille vierailijoille. Maksu hoidettiin ravintolan kassaan, josta saimme myös nostaa luottokortilla Tanskan kruunuja. Kurssi näyttäisi olevan 10,00 DK=1,36 €, vaan ravintolanpitäjä otti tietenkin oman komissionsa, joka oli aika paljon, 3 %.
Alueella oli (lasten) viihdykkeenä muutama arka musta kana ja vuohi kilineen. Uimarannalla ei näkynyt auringonpalvojia, kun iltaa kohti tuuli koveni. Iltakävelyn jälkeen olimmekin jo taas valmiita yöpuulle…

Mommarkin satamaa

Pikkukili opettelee kiipeämään...

7.6. Tiistai

Jätimme Mommarkin sataman vasta puolen päivän tietämissä, vaikka seuraavan paikkaa olikin matkaa 24 mailia. Kuuden ja puolen tunnin purjehduksen aikana tuuli yltyi ja vanha maininki hieman haittasi mukavaa matkantekoa. Aarön (=Årön) satamaan ajoimme lautan perässä, sillä niillä on aina etuajo-oikeus. Täällä piti taas kiinnittyä paaluun, joka homma ei nyt ollutkaan ihan helppoa. Minä missasin styrboardin puoleisen paalun, siis en saanut siihen köyttä kiinni, enkä älynnyt, että Kapu ei huomannut epäonnistumistani. Minä kävelin vain muina naisina keulaan ja annoin kiinnitysköydet apujoukoille, joita laiturilla oli. He kiinnittivät köydet ja sitten porukalla ihmettelemään, mitä se Kapu puuhaa. No hänhän oli vaikeuksissa siellä veneen perässä, kun toinen paaluköysi ei ollutkaan paikallaan ja tuuli painoi SeijMeriä viereisen veneen päälle. Onneksi Kapumme ei ole kaikkein hermostuneimpia miehiä, joten hän tuli keulaan neuvomaan minua, joka jo olin laiturilla ihmettelemässä. Pujotimme ylimääräisen köyden keulasta ja minä annoin siitä löysää, kunnes vene peruutti paalun viereen. Alun perin vasemman takakulman paaluköysi olikin nyt oikeassa kulmassa kiinni ja Kapu teki töitä yrittäessään työntää veneen perää toista paalua kohti saadakseen kiinnitettyä siihen köyden. Onnistuihan se lopulta, vaikka laiturilla jo ihmeteltiin homman järkevyyttä. Vaan kyllähän Kapuni tietää, miten homma hoidetaan, ja niin saatiin vene lopulta kunnolla kiinni paikalleen. Ulkopuolisille ei aiheutunut onneksi vaurioita ja Kapultakin paloi köyden luistaessa vain yksi sormi…
Täälläkin yöpyminen maksettiin automaattiin, eikä satamakapteenia (havnefoged) näkynyt laisinkaan.


Ruokailtuamme teimme kävelylenkin kylän kirkolle. Kävimme Julekirkessä sisälläkin ja katselimme hetken hautuumaata. Kylällä oli muutamia ruokokattoisia taloja ja viehättäviä puutarhoja.

Julekirke viime vuosisadan alusta


Ruokokatto on ilmeisen kestävä....


 Illan päätteeksi kuuntelimme veneessä hetken ulkosalla istuksien läheisen purjelaivan kannella soitettua musiikkia.

Hollantilainen purjelaiva, taustalle Aarön lautta...

lauantai 4. kesäkuuta 2016

28.5.-4.6. Pian mennään eteenpäin

ja Fehmarn jää taakse.

Ollaan saatu vene pestyä ja pohja maalattua "myrkkyvärillä". Muutamaan vuoteen ei pohjassa
ollutkaan näkinestomaalia, kun kuljettiin viime kesät vain makeissa vesissä.  Vene laskettiin toukokuun viimeisenä päivänä veteen ja nyt lauantaina,4.6. ollaan vielä Burgstaagenissa laituripaikalla.














Heidi's Gästehause'n puutarhaa
Vietimme Heidin vierastalossa muutaman ylimääräisen yön ja siirryimme maanantaina veneeseen nukkumaan.
SeijMer oli silloin jo siirretty pesupaikalta hallien väliin, hieman suojaan kovalta tuulelta, joka täällä oli ollut jo monta päivää.




Veneen lasku oli yhtä nopeaa kuin aiemminkin täällä, siis keväällä 13. Kapulle jäi vain maston rikaus, jonka teimme valmiiksi täällä laituripaikalla.
Kuvasarjasta kootussa videossa voit katsoa tuon sujuvan vesillelaskun.


Muutoin olemme pyöräilleet Burgin keskustaan ja takaisin monet kerrat. Matkaa on entistä rautatien ratapohjaa pitkin liki kolme kilometriä suuntaansa. Kauppareissulla olemme jonkun kerran syöneet paikallisissa ravintoloissa; varsinkin Kreikkalaisen lounasruoka oli hyvää ja yksi annos riitti meille molemmille.
Ratapohjalla on muutamia tienylityksiä, joissa syntyy usein ruuhkaa...
Koko tämän viikon on tuullut tosi kovaa; purjeitten paikalleen pano oli ajoittain jopa hieman hankalaa puuskaisen tuulen takia. Vaan nyt, kun meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa tänään lauantaina, niin eipä täällä olekaan yhtään tuulta. Yritämme huomenaamulla lähteä liikkeelle uudestaan.

Burgissa on paljon Ruotsinpihlajia ja ne kukkivat viime viikolla parhaimmillaan. Nyt kukinta alkaa jo olla ohi; muistaakseni Ruotsinpihlajan marjat eivät ole syötäviä.

Tarkkaa puuhaa tuo katukivien saumojen puhdistus...
Keskellä Burgin kaupunkia, tai no melkein, on edelleen kaunis leinikkipelto. Nyt siellä näytti olevan hevonen, jonka syöttäminen on kiellettyä.


Kärhöjä telakka-alueella...

Patsas Heidi's Gästehaus'n puutarhassa...

Mikähän kasvi tämäkin on...